Eilen meillä oli upea konsertti Musiikkitalossa. Harjoitukset alkoivat jo aamulla ja konsertti illalla. Voi miten kauniisti oppilaani käyttäytyivät, odottivat omaa vuoroaan ja lopulta esiintyivät soittaen niin kauniisti ja reippaasti.

Lapset ovat kyllä aivan uskomattomia! Pienimmätkin oppilaani (3-6v) osaavat käyttäytyä niin upeasti. Olen sitä mieltä, että lapsia tulee viedä kaikenlaisiin tilanteisiin rohkeasti. Ei kannata pelätä ja ajatella, että "minulla on lapsi, en voi mennä sinne enkä ainakaan tuonne". Miten lapset oppivat käyttäytymään ellei heitä opeta eri tilanteisiin ja elleivät he pääse olemaan erilaisissa vaativissakin tilanteissa. Avain juttu on, että lapset täytyy valmistaa hyvissä ajoin tulevaan tilanteeseen, jotta he tietävät mitä tapahtuu, miten pitää olla, mitä saa tehdä ja mitä ei. Silloin he tuntevat olonsa turvallisiksi tilanteessa kuin tilanteissa. Mikään ei tule yllätyksenä, koska he ovat osanneet asennoitua jo valmiiksi.

Kuvitelkaapa, eilisenkin konsertin kesto oli 3tuntia. Nuorimmatkin oppilaat olivat koko aamupäivän harjoituksissa ja sitten konsertissa istuivat aivan hiljaa 1,5tuntia kuunnellen konserttia omalla paikallaan (Huom! vanhemmat toisella puolella salia, kuten minunkin paikkani, josta olin ensin että "Apua! Miten ne minun pienimmät oppilaani..." Mutta aivan turhaan! Hehän ottivat myös mallia isommista oppilaista ja tiesivät talon arvokkuuden, että siellä ei sovi riehua). Toisen 1,5tuntia lapset olivat lavalla, odottivat omaa vuoroaan aivan hiljaa muita kuunnellen ja kun aika oli soittaa, he ottivat viulut leuan alle, hymyn huulille ja soittivat kauniisti sen mitä olimme harjoitelleet. Siis täydellistä!

Alla on myös yksi esimerkki, kuinka lapset jaksavat odottaa tuntitolkulla. Videonpätkä on pääsiäiseltä 2016, jolloin olin oppilaitteni ja lasteni kanssa konsertoimassa Suzuki-gaalassa. Olettekin jo kuulleet sieltä monta tarinaa ja nähneet aika monta videota. Vastuullani ollut ryhmä odotteli Royal Albert Hallin pukuhuoneissa harjoitusten jälkeen konsertin alkamista. Olimme aloittaneet siis man vuoromme odottelun, muiden kuuntelun ja oman harjoittelun jo aamulla klo 8.00 ja konsertti oli 15.00. Leipäeväillä mentiin siis tässä... Lapset eivät osanneet keskustella keskenään, koska edustivat kaikki eri kansalaisuuksi. Aika alkoi käymään pitkäksi ja he tajusivat, että voivat sittenkin kommunikoida keskenään yhdellä yhteisellä kielellä. Nimittäin musiikin kansainvälisellä kielellä :)

Tässä he soittava Seitzin Concerton No5 kolmatta osaa.



Minulla alkoi nyt loma, joten soittelemme ja laulelemme nyt ehkä vähän useammin!
Salla